Summertime sadness

Viime päivinä olen pukeutunut sään mukaan - eli harmaaseen. Pitäytynyt shortseissa yhtä sinnikkäästi kuin mittarin lukemat alhaisina, siis silloin harvoin kun kotoa olen poistunut. Kotisohvalla olen istunut virttyneimmissä kalsareissa ihan kuin varmistaakseni, että olo ei ole yhtään sen kesäisempi kuin sää ulkona.

Kesäfiilistä ei ole tosiaan muutamaan päivään näkynyt, ei oikeastaan kunnolla koko kesänä. Enkä jaksa riemastua, kun aurinko jaksaa sen kolme minuuttia jostain pilven raosta paistaa. Kun on henkeen ja vereen kesäihminen, niin kyllä nämä säät jo hieman alkavat lannistaa, vaikka kuinka yrittäisi innostua kesäsateista ja siitä, että on ainakin hyvä syy jäädä sisälle peittojen alle kirjan kera. Haluaisin myös sen hyvän syyn poistua sieltä peittojen alta vihdoin.

Todellinen summertime sadness on tainnut saavuttaa minut, vaikka viele keväällä nauroin, että kuka muka kesällä olisi surullinen? Täysin mahdoton ajatus! Tänä kesänä en ole vaivautunut hankkimaan edes uusia bikineitä vanhojen roskiin heitettyjen tilalle. Olen tainnut menettää uskoni sen suhteen, että vedet ehtisivät enää lämmetä uimakelpoisiksi ennen syksyä.

Vaikka nyt näin valitan, niin on tässä kesässä silti paljon hyvääkin ollut ja tiedossakin on vielä ihan kivoja juttuja. Esimerkkinä nyt vaikka kahden viikon päästä oleva Karmarock, jonne eilen haettiin liput. Minulle tämän kesän ainoat festarit, mutta tällä hetkellä sitäkin odotetummat! Enkä malta kyllä odottaa, että pääsen jälleen tapaamaan yhtä maailman suloisinta kisuvauvaa, joka on heinäkuun alussa muuttanut äitini luo.

Ja kyllä siellä nytkin aurinko vähän pilkistää, joten taidanpa käydä poimimassa pyöräni ja tehdä kesän ensimmäisen kunnon pyöräretken jonnekin. Palaillaan taas, ehkä sitten, kun hymyilyttää vähän enemmän.